Verollinen vai veroton, kas siinä pulma

Jälkikäteen verotettavat kulukorvaukset tuntuvat sekä työntekijän että työnantajan kukkarossa. Siksi kulukorvausten verotuksellisen puolen on hyvä olla tiedossa palkkaa maksettaessa.

Voidaanko työmatkoihin liittyvien kustannusten korvaukset maksaa verottomina? Usein olemme siinä uskossa, että mikäli työehtosopimus määrää työmatkakulut korvattaviksi, ne olisivat myös verottomia. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Työehtosopimukset määrittelevät tilanteet, jolloin työnantaja on velvollinen maksamaan matkakulut, ateriakorvauksen, päivärahan ja muut vastaavat kulukorvaukset. Verottaja toimii kuitenkin omien säännöstensä mukaisesti tulkitessaan kulukorvausten verollisuutta tai verottomuutta. Työehtosopimuksella ei siis voi sopia korvausten verottomuudesta, vaan tulkinnan tekee yksin verottaja.

Työehtosopimuksista ja verottajan säännöksistä syntyy kokonaisuus, mutta niiden kehityspolku ei ole sidottu toisiinsa. Vaikka verottaja tiukentaa tulkintojaan tai verotukseen liittyvät lait muuttuvat, muutokset eivät aina siirry työehtosopimuksen määräyksiin. Pitääkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kulukorvausten verotuksellinen puoli on palkkaa maksettaessa tiedossa. Asia on työntekijän ja työnantajan yhteinen, sillä jälkikäteen verotettavat kulukorvaukset tuntuvat molempien kukkarossa.

Varsinainen työpaikka, työhönottopaikka...

Haastavin tulkinta liittyy siihen, missä verottajan ohjeiden mukaisessa tilanteessa yksittäinen työntekijä on. Työskenteleekö hän kiinteästi työnantajan varsinaisessa työpaikassa vai tekeekö liikkuvaa työtä, vai onko hänen katsottava työskentelevän erityisellä alalla? Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa kulukorvausten verottomuus käyttäytyy hieman eri tavalla, eikä päätelmää voi tehdä pelkän työtehtävän tai ammattinimikkeen perusteella. Sähköisillä aloilla työskennellään kaikissa verottajan tunnistamissa tilanteissa. Tilanteet saattavat vaihdella myös työntekijöiden välillä työpaikkakohtaisestikin.

Toinen haaste muodostuu siitä, että samaa asiaa kuvataan eri säännöstölähteissä eri termein tai samankaltaisella termillä tarkoitetaan hieman toisistaan poikkeavia asioita. Hyvä esimerkki on sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimuksen työhönottopaikkakäsite, jolla tarkoitetaan työnantajan pysyvää toimipaikkaa, johon työntekijä on työhön otettu. Verottaja puhuu varsinaisesta työpaikasta, jolla tarkoitetaan paikkaa, jossa työntekijä vakituisesti työskentelee. Vaikka työehtosopimus edellyttää, että työntekijälle määritellään työhönottopaikka, se ei kuitenkaan tee yrityksen toimipaikasta työntekijän varsinaista työpaikkaa verottajan tarkoittamalla tavalla. Ratkaisevinta verottajalle on, missä työntekijä tekee työtään. Toisin sanoen: vaikka työntekijällä on työehtosopimuksen tarkoittama työhönottopaikka, kulukorvauksia ei välttämättä käsitellä verottajan tarkoittaman varsinaisen työpaikan eli pääsäännön mukaisesti. Työntekijä voi tästä huolimatta työskennellä erityisellä alalla tai tehdä liikkuvaa työtä.

Kulukorvausten verotus on aikanaan noussut esiin telakkatöiden kautta. Telakalla työskentelevien kulukorvaukset muuttuvat verollisiksi työn pysyväisluonteen johdosta, eli telakka katsotaan melko usein työntekijän varsinaiseksi työpaikaksi. Työehtosopimuksesta riippuen kulukorvaukset pitää tästä huolimatta maksaa. Vaikka siis kulukorvaukset muuttuisivat verottajan silmissä verollisiksi, se ei poista työnantajan velvollisuutta maksaa niitä.

Vastaava tilanne syntyy, kun työntekijä työskentelee asiakasyrityksessä yhtäjaksoisesti yli kolme vuotta. Silloin kyseessä ei ole enää tilapäisyyden aikarajoissa oleva tilanne, vaan verottaja katsoo työkohteen olevan työntekijän varsinainen työpaikka. Jotta alle kolmenkaan vuoden työskentelyä voitaisiin pitää tilapäisenä, työskentelyn keston tulee olla jollain tavoin rajattavissa. Ellei kestoa voida mitenkään rajata, työkohteesta tulee verottajan mukaan työntekijän varsinainen työpaikka työskentelyn alusta lukien.

Tiedosta tilanteiden vaikutus

Verottaja on julkaissut toukokuussa uuden ohjeen koskien erityistä alaa. Se onkin perin tarpeellinen, sillä aiemmissa ohjeistuksissa erityisen alan poikkeavat säännökset oli sisällytetty kovin sekavasti isomman ohjekokonaisuuden sisälle.

Suurin osa kulukorvauksista voidaan edelleen maksaa verottomina, mutta on hyvä tiedostaa, millaiset verottajan ohjeen mukaiset tilanteet vaikuttavat niiden verotukseen. Aihe on laaja, eikä tässä yhteydessä pysty laajemmin tuomaan esiin siihen liittyviä seikkoja.  

Toisaalta on hyvä huomioida, että kulukorvauksen mennessä verolle asialla on aina Verottaja (huom! iso alkukirjain), johon työehtosopimuksella ei pysty vaikuttamaan…

Jari Kiviluoma

Jari Kiviluoma

Sähköliiton työehtoasiantuntija

Työehtoasiantuntija Jari Kiviluoma on ollut liiton palveluksessa loppuvuodesta 2014 alkaen. Aiempaa sähköasennusuraa ehti karttua 12 vuotta Sähkösuomilammi Oy:ssä erilaisten komennustöiden parissa. Toimistolla hänet tunnetaan myös Juniorina (saa käyttää).