Siirtohinnoittelun valvontamallin valuvika tulisi poistaa

Sähkömarkkinalain alkuperäinen tarkoitus oli tuottaa kustannussäästöä kuluttajille ja kansantaloudelle. Valitettavasti se on kääntynyt voittojen tuottamiseksi sähköverkkojen omistajille.

Sähkömarkkinalaki astui voimaan Suomessa vuonna 1995. Lain tarkoituksena oli hallituksen esityksen mukaan parantaa sähkömarkkinoiden toimivuutta ja varmistaa, että Suomen sähköntuotanto-, -siirto- ja -jakelujärjestelmä olisi tehokas ja kilpailukykyinen myös tulevaisuudessa. Samalla valmistettiin Suomen sähkömarkkinoita yhdentyviin pohjoismaisiin ja mahdollisesti avautuviin eurooppalaisiin markkinoihin.

Uudistuksella avattiin sähkön myynti kilpailulle; sähköyhtiö saattoi alkaa myydä sähköä asiakkaille missä päin Suomea tahansa, kun jakeluverkkojen haltijat joutuivat avaamaan verkkonsa muidenkin käyttöön korvausta vastaan. Lain tuolloisissa perusteluissa mainitaan, että kilpailun lisääntyminen tehostaisi voimavarojen käyttöä ja loisi kustannussäästöjä kuluttajille ja kansantaloudelle.

Monet sähköyhtiöiden asiakkaat pitivät säädettyä sähkömarkkinalakia tervetulleena uudistuksena, joka mahdollisesti laskisi sähkön hintaa. Tuolloin hinta arvioitiin kokonaisuutena, sähköenergia ja siirto yhdessä, ja selvittiin yhdellä sähkölaskulla. Lain edellyttämä toimintojen eriyttäminen toikin kuluttajien ihmetykseksi jatkossa kaksi laskua: siirto- ja energialaskun. Useimmille kuluttajille ne tulivat alkuvuosina samasta yhtiöstä, koska sähköenergian myyntiä ei välttämättä osattu kilpailuttaa, toisin kuin nykyään.

Markkinatalous on vuosien saatossa tehnyt sähköverkkotoiminnasta alueellisena monopolina erittäin kannattavaa liiketoimintaa, josta ovat kiinnostuneita ulkomaiset sijoittajatahotkin. Huonon ja lepsun säätelyn johdosta siirtohinnat ovat nousseet kohtuuttomasti viimeisen viiden vuoden aikana ja sähkömarkkinalain alkuperäinen tarkoitus kustannussäästöjen tuottamisesta kuluttajille ja kansantaloudelle on kääntynyt voittojen tuottamiseksi sähköverkkojen omistajille.

Pienemmän liikevoiton tulee riittää

Tänä päivänä on ehkä tarpeellista kysyä, onko sähkömarkkinalaki täyttänyt tarkoituksensa. Ovatko kuluttajat ja kansantalous saaneet kustannussäästöjä? Ynnätäänpä siirtolasku ja sähköenergialasku yhteen ja pohditaan sitä.

Suomen hallitus jätti tammikuussa esityksensä sähkömarkkinalain uudistamiseksi. Uudistuksella on tarkoitus korjata täysin käsistä karannutta sähkön siirtohinnoittelua.

Asiaa käsiteltiin myös 8. helmikuuta Ylen MOT-ohjelmassa, jonka asiasisällön voisi tiivistää näin:

  • Verkkoyhtiöiden kohtuullisen tuoton laskee ja määrää Energiavirasto. Se laskee ja jäädyttää sähköverkon yksikköhinnat, joiden perusteella yhtiöiden kohtuullinen tuotto määritellään.
  • Viraston käyttämät yksikköhinnat eivät ole vertailukelpoisia verkon todellisiin kustannuksiin, vaan ne ovat huomattavasti pienemmät. Tämä johtaa siihen, että kohtuullinen tuotto lasketaan käytännössä verkon arvolle, joka on kaksinkertainen verkkoon sijoitettuun pääomaan nähden.
  • Näin Energiaviraston käytössä olevassa mallissa sähköyhtiöt saavat tuottoa pääomalle, jota kukaan ei ole koskaan maksanut.
  • Kun tästä ”virtuaalisesta” sähköverkon arvosta lasketaan Energiaviraston määrittelemä kohtuullinen tuotto, se näyttää kohtuulliselta. Jos tuottoa verrataan verkkoon oikeasti sijoitettuun pääomaan, tuotto onkin jo moninkertainen.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtajan Mikael Collanin mukaan sähkön kuluttajilta laskutetaan joka vuosi vähintään 330‒500 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa. Tampereen yliopiston sähkövoimatekniikan professori Pertti Järventausta puolestaan totesi, että siirtoyhtiöillä on noin miljardin verran siirtyvää alijäämää seuraavalle valvontajaksolle.

Kuluttajien kritiikin lisääntyessä siirtohintojen korotuksia kohtaan kaikkea sallittua korotusvaraa ei ole tohdittu käyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevien korotusten lisäksi yhtiöt voisivat laskuttaa kuluttajilta seuraavalla valvontajaksolla noin miljardi euroa ylimääräistä.

Ei kuulosta kovinkaan kohtuulliselta. Ihmettelen kovasti Energiaviraston kantaa, jonka mukaan asia on päällisin puolin kunnossa ja tasapuolinen. Virastonhan tulisi olla veronmaksajien ja sähkönkuluttajien oikeuksien vaalijoita. Nyt on tainnut käydäkin niin, että virasto valvoo sähköyhtiöiden etuja.

Kansallisille alueellisille monipoliasemassa oleville sähköyhtiöille täytyy riittää pienempikin liikevoitto. Sähkönsiirrosta on tullut enemmän kuin erinomaista liiketoimintaa johtuen päättäjien huonosta asiantuntemuksesta ja valvojan eli Energiaviraston välinpitämättömyydestä sähkön kuluttajia kohtaan. Toisaalta on ihailtava sähköyhtiöiden loistavaa lobbausta siirtohinnoittelun voittojen maksimoinnissa.

Kuka rakentaa ja huoltaa verkot tulevaisuudessa?

Jos sähköyhtiöiden jättivoitoista olisi edes pieni osa valunut Sähköliiton jäseniä työllistäville sähköyhtiöiden verkkoja rakentaville ja kunnossapitäville urakointiyhtiöille, soisin edes hieman ymmärrystä asialle. Tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen.

Urakointiyritykset on kilpailutettu vereslihalle, henkilöstö on minimissä, ylityö- ja liukumasaldot täynnä. Liikevoitot ovat melkein olemattomat, ja konkurssiuhka onkin lähes normaalitilanne. Puhutaan siis täysin erilaisista liiketoiminnan tuloksista kuin sähköverkot omistavilla yhtiöillä.

Alan työntekijämäärä on vuosien saatossa vähentynyt voimakkaasti, ja yrityksillä on ongelmia löytää ammattitaitoista työvoimaa. Sähköverkkoasentajan työ on ajoittain raskastakin ulkotyötä, eikä ala välttämättä houkuttele nuoria. Huoli tulevaisuuden työvoimasta onkin suuri. Valtakunnan päättäjien tulisikin kantaa huolta siitä, kuka tulevaisuudessa rakentaa sähköverkkoja ja pitää ne kunnossa, jos työntekijöitä ei alalle saada.

Hallituksen esitys siirtohintojen nousun hillitsemiseksi kiistatta parantaa tilannetta, mutta järjestelmän valuvika tulee korjata. Sähköyhtiöiden kohtuullinen tuotto tulee määritellä todellisten kustannuksien mukaan täysin tuulesta temmatun rahoitusteorian sijaan. Toivon myös, että elinkeinoministeri Mika Lintilä palauttaa Energiaviraston oikealle tielle valvomaan kuluttajien oikeuksia. Sähköyhtiöillä on oma edunvalvontatahonsa, tehtävä ei kuulu Energiavirastolle.

Sauli Väntti

Sauli Väntti

Sähköliiton puheenjohtaja

Puheenjohtaja työskenteli yhdeksän vuotta Suur-Savon Sähkö Oy:ssä sähkö- ja viestilaitekorjaamon asentajana ennen siirtymistään Sähköliiton palvelukseen. Ura Sähköliitossa on kestänyt jo neljännesvuosisadan! Sauli Väntti on tominut liiton puheenjohtajana loppuvuodesta 2016 lähtien.