Miksi vastustamme?

Viime päivät julkisuudessa on kohistu ammattiliittojen poliittisista työtaistelutoimista hallituksen suunnittelemaa irtisanomissuojan heikentämistä vastaan. Sähköliitto on teollisuuden sopimusaloillaan mukana keskiviikon poliittisessa työnseisauksessa noin 1000 jäsenen voimin. Miksi me vastustamme hallituksen suunnitelmia ja näin kovin toimenpitein? Avaan tätä valitettavan suureksi konfliktiksi eskaloitunutta tilannetta mielestäni kahden keskeisen asian, lakiesityksen sisällön ja sopimisen kulttuurin romuttamisen kautta.

Lakiesityksen suurin ongelma on sen sisältö. Hallitus suunnittelee irtisanomissuojan heikentämistä pienissä, alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä. Esitystä on perusteltu sillä, että se tukee työllisyyttä ja kasvua madaltamalla työllistämisen kynnystä.

Julkisuudessa on nostettu esiin Suomen alhainen työllisyysaste verrattuna muihin Pohjoismaihin. Työllisyysaste kuvaa työllisten määrää prosentteina verrattuna samaan ikäluokkaan. Asiantuntijalausuntojen mukaan irtisanomissuojan heikentämisellä ei olisi käytännössä mitään vaikutusta työllisyysasteeseen.

Nykyisen työsopimuslain mukaan työntekijästä johtuva irtisanomisperuste voi olla työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakava rikkominen tai laiminlyönti. Työsopimuslain mukaan työntekijää ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Esitetty malli toisi irtisanomisperusteeksi esimerkiksi vähäisemmän työvelvoitteen laiminlyönnin tai rikkomisen tai epäasiallisen käyttäytymisen, jos se horjuttaa työnantajan ja työntekijän luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työpaikan toimintaa. Miten ja kuka määrittelee työnantajan ja työntekijän luottamussuhteen horjumisen?

Työlainsäädäntö kokonaisuutena perustuu sille periaatteelle, että työntekijä on työsuhteessa heikompi osapuoli. Esitetyt muutokset antaisivat työsuhteessa jo lähtökohtaisesti vahvemmalle osapuolelle lähes mielivaltaisen oikeuden päättää työsuhde subjektiivisin perustein.

Lisäksi on huomioitava seuraukset työsuhteen päättymisen jälkeen. Kun työsuhde päättyy työntekijästä johtuvasta syystä, seurauksena on yleensä työttömyysturvan karenssi. Koeajalla, jota sitäkin hallitus on jo pidentänyt, karenssin voi ehkä välttää, jos työntekijä ei työnantajan mielestä sovellu työhön. Hallituksen työllistämiseen pyrkivien toimien seurauksena yhä useampi työntekijä työmarkkinoilla on ”karenssilistalla” tai uhassa joutua sille työnantajan yksipuolisen subjektiivisen päätöksen perusteella.

Luottamus ja vastavuoroisuus kateissa

Toinen viimeistään tänä syksynä eskaloitunut ongelma on se, miten suomalaisen työmarkkinajärjestelmän osapuolten keskinäinen luottamus on heikentynyt.

Kilpailukykysopimus oli palkansaajapuolelle kova pala nieltäväksi. Sopimuksen osapuolina olleet keskusjärjestöt esittivät, että työelämän lainsäädäntömuutokset valmistellaan kolmikantaisesti. Kilpailukykysopimusta ajoi hallitus, joten käytännössä se oli sopimuksen osapuoli, vaikka ei sitä allekirjoittanutkaan.

Nyt hallitus valmistelee uusinta työntekijöiden asemaa heikentävää lakipakettia kilpailukykysopimuksesta piittaamatta. EK, joka allekirjoitti sopimuksen, seuraa sivusta ja toivoo osapuolten löytävän keskinäisen sovun valitellen samalla, miten yritykset kärsivät. Kuka oikeastaan on sopinut kenen kanssa ja mitä? Työoikeudessakin noudatetaan tärkeää perusperiaatetta: sopimukset on pidettävä.

Tämän absurdin näytelmän keskellä on tainnut unohtua, miten tärkeää osapuolten välinen luottamus on. Työmarkkinoiden toimivuutta nykyinen meno ei edistä. Harvardin yliopiston professori Robert D. Putnam on tehnyt tunnetuksi sosiaalisen pääoman käsitteen. Sosiaalinen pääoma koostuu verkostoista, luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta.

Tulehtunut työmarkkinatilanne, jossa miekkaillaan julkisesti eri osapuolten asemasta ja rooleista eri tilanteissa, ei edistä luottamusta ja vastavuoroisuutta. Pakkomielteiseltä tuntuva kolmikannan romuttaminen on viemässä pois jotakin yhteistä hyvää, jolle olisi käyttöä. Yhteinen ratkaisukeskeinen tekeminen olisi kaikille osapuolille paras tapa löytää ratkaisuja työmarkkinoiden uudistamistarpeisiin.

Jari Ollila

Jari Ollila

Sähköliiton vastaava sopimusasiantuntija

Jari Ollila on Sähköliiton vastaava sopimusasiantuntija, joka on toiminut sähköasennustöissä lähes 20 vuotta ennen siirtymistään liiton palvelukseen. Liiton eri tehtävissä hän on toiminut vuodesta 2009 lähtien.