TP: "Mallimaa" Ruotsissa paikallinen sopiminen yleisintä julkisella sektorilla

Teollisuuden palkansaajat ry on tänään julkaissut Edistys-julkaisusarjassaan analyysin Miten palkoista sovitaan? Suomen ja Ruotsin työmarkkinamallit vertailussa. Faktoihin perustuva vertailu on tarpeen, sillä Ruotsia käytetään usein esimerkkinä ja mallimaana, kun keskustellaan suomalaisesta työmarkkinamallista.

Keskusteluissa nostetaan esiin, että Ruotsissa ei ole yleissitovuutta ja paikallinen sopiminen on yleistä. Täysin sivuutetaan muut oleelliset tiedot: sikäläinen neuvottelujen vahva koordinaatio ja hajautetuimpien neuvottelujen keskittyminen julkiselle sektorille.

Julkaistussa analyysissa Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija, KTT Merja Kauhanen vertailee Suomen ja Ruotsin palkanmuodostusta koskevia työehtosopimusmalleja keskenään: mistä ja miten sovitaan, ketkä sopivat ja keitä sopiminen koskee.

Hänen mukaansa yhteistä Suomen ja Ruotsin palkanmuodostusmalleille on ollut sopimisen moniportaisuus ja neuvottelujen koordinaatio.

‒ Molemmissa maissa työehtosopimukset ovat keskeinen osa työmarkkinoita, ja niissä säädellään palkkojen ja työaikojen ohella laajalti myös muita työsuhteen ehtoja, Kauhanen korostaa.

Kummassakin maassa liittotason sopimukset ovat avainasemassa. Myös työehtosopimusten kattavuus ja työntekijöiden järjestäytymisaste ovat korkeita.

Paikallisessa sopimisessa maat ovat yksityisellä sektorilla melko lähellä toisiaan; merkittäviä eroja löytyy julkiselta sektorilta, erityisesti toimihenkilöihin liittyen. Suomessa julkisella sektorilla eli kunnissa ja valtiolla liki kaikkien palkansaajien palkankorotus määräytyi vuonna 2018 yleiskorotuksena, jonka lisäksi sovittiin paikallinen erä. Ruotsissa julkisen sektorin kaikista palkansaajista 52 prosenttia oli täysin paikallisen sopimisen piirissä ilman rajoituksia vuonna 2020, ja toimihenkilöistä peräti 81 prosenttia.

Edistys-analyysi löytyy Teollisuuden palkansaajat ry:n sivuilta.

Sähköliitto on yksi Teollisuuden palkansaajat ry:n jäsenliitoista.